Traumat ja psykoterapia

Monet psykoterapiaan hakeutuvat ihmiset ovat kokeneet elämässään jotakin järkyttävää, joka vaikuttaa heidän arkeensa ja hankaloittaa elämää. Kyseessä voi olla pitkään jatkunut järkyttävien tapahtumien ketju, kuten kaltoinkohtelevien vanhempien tai puolison kanssa eläminen. Joskus kyseessä on yksittäinen järkyttävä tapahtuma.

Psykologisesti traumalla tarkoitetaan kokemusta, joka ylittää ihmisen psyykkisen sietokyvyn. Tällainen kokemus uhkaa perustavanlaatuisesti ihmisen turvan tunnetta. Traumaattinen tilanne ei tallennu mieleemme tavanomaisten muistojen tavoin, vaan irrallisina kokemuksina: välähdyksinä, ääninä, hajuina, makuina ja aistimuksina. Joskus trauman jälkeen kehossa voi olla selittämättömiä kipuja tai keho jää jatkuvaan hälytystilaan. Tapahtumien avaaminen sanoin voi olla vaikeaa, koska loogisesti etenevää kertomusta kokemuksesta ei ole aivoissa rakentunut.

Koska trauma vaikuttaa sekä kehoon että mieleen, myös psykoterapiassa on tärkeää huomioida ja hoitaa molempia. Psykoterapiassa trauman kanssa työskentely liittyy ennen kaikkea turvan tunteen rakentamiseen. Trauma murentaa usein kykyä säädellä omia tunnereaktioita, mikä ylläpitää turvattomuuden kokemusta. Erilaiset muistot tai tilanteet voivat yllättäen laukaista traumatilanteessa koetut fyysiset ja tunnetason reaktiot. Ihminen saattaa siis yhä uudelleen kokea trauman aiheuttamaa kauhua myös silloin, kun todellisuudessa on täysin turvassa.

Psykoterapiassa päämäärä ei ole järkyttävän kokemuksen unohtaminen tai se, että kokemus ei tuottaisi kivuliaita tunteita kuten surua. Sen sijaan psykoterapiassa pyrkimyksenä on luoda tunnetasolla ymmärrys siitä, että traumaattinen tilanne on ohi. Tällöin järkyttävä kokemus muuntuu osaksi tarinaamme, asiaksi, josta voimme puhua ja jonka voimme muistaa ilman, että se saa meidät kokemaan ja elämään traumatilanteen kauhut uudelleen.