Erillisyys ja yhteys psykoterapiassa
Maailma näyttää ja tuntuu erilaiselta eri ihmisistä. Me uskomme eri asioihin ja päädymme toiminnassamme ratkaisuihin, jotka ovat juuri meille itsellemme tyypillisiä. Elämänkokemukset yhdistyvät luonteenpiirteisiin ja reagointitapoihin, muodostaen oman ainutlaatuisen tapamme kokea ja toimia.
Olemme täysin ainutlaatuisia, ja kuitenkin meissä kaikissa on jotakin samaa, yhteistä. Tämä paradoksi erillisyyden ja yhteyden välillä värittää kaikkea inhimillistä kanssakäymistä, vaikka usein arjessa unohdamme sen. Herkästi koemme toiset joko täysin samankaltaisiksi tai erilaisiksi suhteessa itseemme.
Psykoterapiassa on tärkeää sanoittaa ja ylläpitää ajatusta erillisyydestä ja yhteydestä. Kumpikin on tärkeää.
Erillisyys tarkoittaa omien tunteiden ja kokemusten tunnistamista ja tunnustamista. Sen ymmärtämistä, että meillä kaikilla on oma mieli, emmekä voi suoraan päätellä toisen ihmisen mielen liikkeitä, ellei hän niistä meille kerro. Jos erillisyyttä ei ole, oma ainutlaatuisuutemme hapertuu. Voimme alkaa nojautua toisiin liikaa, koska emme luota omiin tunteisiimme. Jos omia ainutlaatuisia kokemuksiamme ei kuulla tai kunnioiteta, voimme myös pyrkiä suojelemaan omaa ainutlaatuisuuttamme sulkeutumalla. Erillisyys muuttuu yksinäisyydeksi.
Me omistamme oman mielemme, eikä kenelläkään ole oikeutta tietää puolestamme, tai ottaa asiantuntijan roolia suhteessa meihin. Ei varsinkaan psykoterapiassa.
Moneen mielen pahoinvointiin kuuluu kokemus yksin jäämisestä, siitä, että vaikeina hetkinä yhteyttä ei ole ollut. Kukaan ei ole osannut tunnistaa ja nimetä vaikeita kokemuksia tavalla, josta olisi syntynyt kokemus, että tunteet ovat turvallisia ja sallittuja. Että tunteet kuuluvat ihmisyyteen, ne yhdistävät meitä. Yksin jääminen voi haavoittaa niin syvältä, että ihmiselle rakentuu tunne täydestä yksinäisyydestä ja erilaisuudesta. Tällöin yhteyteen pyrkiminen voi tuntua lähes mahdottomalta.
Psykoterapian vaikuttavuudesta on vankkaa tutkimustietoa. Tutkimuksissa tärkeimmäksi muutosta edistäväksi tekijäksi nousee psykoterapeutin ja asiakkaan välinen yhteistyösuhde. Erillisyyden ja yhteyden näkökulmasta tämä on hyvin ymmärrettävää. Me vartumme, kuihdumme tai kukoistamme vuorovaikutuksessa. Omaa erillisyyttä kunnioittava, aito yhteys on meille elintärkeä. Se rakentaa meitä itseämme ja luo pohjan mielen hyvinvoinnille.